Nyt mää tajusin tän idean!

Siis elämäntapamuutoksen idean... Ei ihmekeinoja, vain itelle hyvää tekeviä asioita.

Kirjoittelen myöhemmin lisää tästä oivalluksestani (kestipä oitkään tajuta se!!), mutta sanon vain nyt sen, että kun meikälläkin kun on pudotettavaa tästä nykyisestä 72 kilosta sinne 55 kiloon, niin ei tässä paljon gojimarjoilla ja chlorelloilla hifistelyt auta, kun eka pitäs tehdä ihan pikkasen suurempia siirtoliikkeitä.. Ihan vakavasti puhuen, on todella älytöntä löytää itsensä harva se päivä miettimässä, että oi voi saankohan mä nyt kaikki mun aineenvaihduntaa tukevat aineet, kun ei oo kaapissa kun tota spirulinaa ja magnesiumkin kohta loppuu.. Ja tunnin päästä olen syönyt puolet jostai bulkkisuklaavehnämuropaketista????! Whattafaaaak oikeasti!

Ylpeys käy lankeemuksen eellä ja sitä rataa... Mutta kyllähän se hävettää myöntää, edes itselleen, että se oma ruokavalio ja varsinkaan sen toteutuminen ei ole ihanteellista. Samoin on salilla, hinkuttelen jotain takaolkapäitä, kun vielä tässä vaiheessa olisi järkevintä keskittyä kuitenkin niihin isoihin liikkeisiin. Kuitenkin kun tota kuorittavaa fläsäntynkää on tohon varren ympärille kertynyt..:/

Mutta se Oivallus Nro. 1 on siis nyt se, että back to basics. Kunhan tää homma etenee, ja uudet tavat alkaa olla taottuna takaraivoon, niin sitten voin miettiä niitä macoja, lucumia ja takaolkasoutuja uudestaan.

Palaillaan!:)

(keksi tähän joku tosi mahtipontinen ekaa postausta kuvaava otsikko)

Jiihaa.

Vuosi on pian paketissa ja kohta taas räjähtää... Ai mikä?!?! No mun tavoin varmaan monen muunkin miljoonan naisen "Elämäni kuntoon vuonna 2012!"-projekti..! Tjaah.. Lähinnä omalla kohdallani häpeilen aloittavani jälleen kerran. Uudestaan. Alusta. Nyt viimeistä kertaa. Kunnolla. Ilman epäonnistumisia. Aivan puhtaalta pöydältä.

Joojoojoojoojooojooooooooooo.......!! Onhan se jo nähty. Mitä mä oon nyt tässä sellaiset öbaut _viisi vuotta_ aloittanut aina siltä vitun puhtaalta pöydältä ja laihduttanut laihduttamisen perään. Ja sitten loppupeleissä joutunut kumminkin lakaisee ne lattialle vaivihkaa sutaisemani muruset pois... Sillä tolleenhan tätä mun hommelia voisi aika hyvin kuvata. Periaatteessa. Oon aina intopiukeena lähtenyt hirveellä vimmalla uudistaa kaikkea ruokavaliota ja liikuntaa koskien. Ilman mitään ennakkojärjestelyitä suuremmin pohtimatta. Nimenomaan vain huiskaissut ne suklaalevyn loppumurut pöydän alle ja siitä sit suoraan Porkkana&Kaali-Dieting Planille.
Ja seuraavassa hetkessä sitä löytääkin itsensä kuudennen miljoonannen nennennen kerran lipomasta kielellä niitä pirun suklaamuruja sieltä pöydän- ja tuolinjalkojen seasta. Kunnon palautus maanpinnalle siis.

Mutta tehdään nyt toki vielä kerran itsestä naurunalainen ja koitetaas vielä. Sen yhden kerran. Nyt kuitenkin matalammalla profiililla, paneutuen enemmän siihen omien henkilökohtaisten ongelmien ja töppäilyiden ehkäisemiseen ja ratkomiseen. Ettei tarviis taas ahmimiskohtauksen kuristuksessa tarvitsisi löytää itseään ostamasta naapuri-ABC:n kaikkia suklaavarantoja.

Eli hiljakseen ja hissukseen. Niin ja tää juttu alkaa nyt tänään keskiviikkona. Maanantaihin on tällä kertaa liian pitkä aika.




PS. Ai niin. Vaikka kerroin tuossa edellä laihduttaneeni todellakin viiden vuoden ajan, niin ei hätiä mitiä, en ole alipainoinen anorektikko pro-anailija, joka yrittää pudottaa bmi-lukemaansa 16:sta 12:een. Hah. Meitsi on nimittäin saanut nostettua painoaan kokonaisen 20 kilogramman verran tässä vuosien aikana ja miespolvien vaipuessa unholaan. Nih. Että repikääs siitä.


PPS. Ja häpeän tätä asiaa kovasti.